Tietoa teoksesta
Painetun messukirjan tulo Suomeen
Turku oli keskiajalla Suomen hengellinen ja kirkollinen ja sitä myötä myös kirjallinen keskus. Kristinuskon ensimmäinen keskuspaikka Suomessa on sijainnut Nousiaisissa mutta 1230-luvulla hiippakunta siirtyi Turkuun. Kaupungista muodostuikin kansainvälisen, latinalaisen kirjallisen kulttuurin keskus jo 1200-luvun kuluessa: piispan lähipiirin ja seurakuntien tarpeeseen tuotiin liturgista kirjallisuutta muualta Ruotsin valtakunnasta sekä kauempaa Euroopasta. Vähitellen virisi ajatuksia kirjallisuuden tuottamisesta varta vasten oman hiippakunnan käyttöön. Tuumasta toimeen tartuttiin 1400-luvulla.
Arvokkaan messukirjan tilaaminen ja painattaminen Turun hiippakuntaa varten 1400-luvun loppupuolella oli monivaiheinen prosessi. Alkusysäyksen sen tilaamiseen antoi silloisen Turun piispan Conradus Bitzin (k. 1489) mukaan messukirjojen puute ja siitä aiheutunut jumalanpalveluselämän sekavuus ja maallistuminen. Liturgisia tekstejä oli maassamme tuolloin vain käsikirjoituksina, joiden kopiointi käsin oli hidasta ja virheiden mahdollisuus suuri. Painetun messukirjan avulla voitiin jumalanpalveluselämä yhtenäistää ja selkeyttää koko hiippakunnassa.
Kyseessä oli verrattain mittava hanke valtakunnallisestikin, sillä Ruotsin muista hiippakunnista vain Uppsalan ja Strängnäsin hiippakunnat olivat hankkineet itselleen painetun Missalen. Missale Upsalense vetus painettiin vuonna 1484 ja Missale Strengnense vuonna 1487. Kirjapainotaitohan oli tuolloin vielä varsin uusi taiteenlaji, ja kirjojen painaminen erikoisammattitaitoa vaativaa puuhaa.
Turun hiippakuntaa varten toimitettavan laitoksen valmistelutyöhön kului vuosia ennen kuin teoksen painaminen voitiin aloittaa. Missale Aboensen tekstit valittiin huolellisesti vertailemalla satoja hiippakunnassa käytössä olevia, toisistaan hieman poikkeavia käsin kirjoitettuja messukirjoja, minkä jälkeen tekstin tarkisti ja korjasi Böömistä kotoisin oleva oppinut dominikaanimaisteri Daniel Egeriläinen. Varsinaisen painotyön suoritti Lyypekissä vuonna 1488 saksalainen Bartholomeus Ghotan (k. noin 1495), joka oli painanut kirjoja jo aiemmin Tukholmassa ja oli erikoistunut nimenomaan liturgisten kirjojen painamiseen.
Mitä messukirja pitää sisällään
Latinankielinen Missale Aboense nojaa dominikaaniseen messujärjestykseen ja liturgiaan, jonka juuret ulottuvat Suomessa 1300-luvulle, jolloin Turun piispa päätti ottaa hiippakunnassa virallisesti käyttöön dominikaanisen ordinariumin (messun pysyvä osa). Paavin vahvistus sille saatiin vuonna 1445, jolloin dominikaanisesta liturgiasta tuli hiippakuntaliturgia.
Bartholomeus Ghotan painoikin samaan aikaan yleiseen kirkolliseen käyttöön tarkoitettua dominikaanimissalea, mikä oletetusti vähensi Turun hiippakunnalle painetun messukirjan kustannuksia. Turun hiippakunnan tilaamaan versioon lisättiin paikalliseen tarpeeseen laadittuja, Turun hiippakunnalle ominaisia tekstejä sekä paikallinen pyhimyskalenteri ja alkusivun upea puupiirroskuva.
Missale Aboense on suurikokoinen, yli 500-sivuinen alttarilla pidettäväksi tarkoitettu täysmissale (missale plenum), joka sisältää kaikki messussa tarvittavat osat. Sen alkulehdellä on piispa Conradus Bitzin esipuhe ja päivämäärä 17.8.1488 sekä värillinen puupiirros, joka sitoo kirjan näkyvästi Suomeen. Piirroksessa on keskellä Suomen kirkon suojeluspyhimys Pyhä Henrik kädessään messukirja, jonka päällä nähdään Pyhän Henrikin ihmeitä tekevä sormi. Pyhimyksen jaloissa makaa hänen surmaajansa, suomalainen talonpoika Lalli. Pyhän Henrikin ympärillä ovat polvistuneina vasemmalla tuomiorovasti Magnus Nicolai ja oikealla piispa Conradus Bitz, sekä kaksi pappia. Lisäksi piirroksessa näkyvät vasemmassa ylälaidassa Bartholomeus Ghotanin nimikirjaimet ja vaakuna.
Missalen alkusivun kuva, joka Jyväskylän versiosta puuttuu. Koko sivu Doriassa.
Missale Aboense sisältää jumalanpalveluksen ja ehtoollisen ympärille liittyvät tekstit kirkollisen kalenterin säätämässä järjestyksessä:
- alkulehden jälkeen Turun hiippakunnan kalenteri
- veden vihkiminen eksorsismeineen
- messun vaihtuvat tekstit ensimmäisestä adventtisunnuntaista Kolminaisuuden päivän jälkeiseen Corporis Christi -juhlaan
- messun pysyvät osat ja ehtoollisliturgiaan kuuluvat tekstit sekä canon missae -rukous
- messun vaihtuvat tekstit ensimmäisestä Kolminaisuuden päivän jälkeisestä sunnuntaista kirkkovuoden loppuun sekä kirkon vihkimisen ja kirkkomessun tekstit
- messun vaihtuvat pyhimysjuhlien tekstit
- kaksi perättäistä sekvenssiosastoa
Messukirjaan kuuluu myös musiikki. Missale Aboense sisältääkin runsaasti punaiselle neliviivastolle käsin merkittyjä sävelmiä.
Messukirjan ulkoasu
Missale Aboense, ja etenkin sen pergamentille painettu kappale, on ulkoasultaan loistelias painotuote. Sen valmistuksessa on painovaiheessa käytetty mustaa ja punaista mustetta, minkä jälkeen tekstiin on lisätty käsin sinisiä ja punaisia alkukirjaimia. Tekstissä on myös suurempia initiaaleja, jotka on koristeltu värillisin miniatyyrikuvin. Pergamenttilaitosten värityksessä on myöskin käytetty lehtikultaa. Missale Aboense onkin harvinaisen koristeltu verrattuna muihin samoihin aikoihin painettuihin messukirjoihin. Messukirjan käyttäjät lisäsivät teokseen myöhemmin käsin messuihin liittyvien sävelmien punaiset nuottiviivastot ja mustat nuotit.
Kuvan initiaali sivulta 17.
Kirjapainotaidon alkuaikoina painetut kirjat muistuttivat ulkoasultaan sen ajan käsikirjoituksia, kuten Missale Aboensekin. Sen pääteksti on ladottu kahdelle palstalle kauniilla, mutta varsin jäykkäilmeisellä goottilaisella tekstuuralla, joka oli kirkollisten arvotekstien kirjaintyyppi ja joka kehitettiin goottilaisen minuskelin pohjalta. Kirjapainotaito tuli Pohjoismaihin saksalaisten kirjapainajien mukana, joten luonnollisesti täällä omaksuttiin myös typografian saksalaiset perinteet. Käsikirjoitusten tapaan Missalessa ei ole nimiösivua, vaan teksti alkaa suoraan kirjan toiselta lehdeltä. Tiedot kirjanpainajasta, painopaikasta ja -vuodesta löytyvät kirjan loppukirjoituksesta eli kolofonista.
Goottilainen fraktuura on muodoltaan teräväreunaista ja vaikealukuista nykypäivän ihmiselle. Tekstin ymmärtämistä vaikeuttavat lisäksi lukuisat lyhenteet ja ligatuurit, eli sidonnat, sekä tekstin jäsentelemättömyys, esimerkiksi kappalejakoa tai väliotsikointia ei tuolloin vielä käytetty. Tekstiä rytmittävät punaisella painetut otsikot, pyöreämpimuotoiset, punaisella tai sinisellä piirretyt unsiaali-alkukirjaimet sekä muutamat suuremmat, miniatyyrikuvin koristellut kauniit initiaalit. Missale Aboensessa on käytetty painettuja ääriviivainitiaaleja, jotka kuvittaja on jälkeenpäin täydentänyt ja värittänyt. Näiden suurikokoisten, käsikirjoitusperinnettä jatkaneiden alkukirjainten kuvituksella pyrittiin visualisoimaan tekstin sisältöä. Niinpä Missalessakin Bartholomeus Ghotanin käyttämien initiaalien kuvat liittyvät aina sen messun aiheeseen, jonka alkuun ne on sijoitettu.
Lähteet
Havu, S. (1996). Kuvitus. Kirjahistoria. Johdatus vanhan kirjan tutkimukseen. Toim. Tuija Laine. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 647. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 129-164.
Havu, S. (1988). Suomalaisen kirjan tyylihistoria. Kirja Suomessa: Kirjan juhlavuoden näyttely Kansallismuseossa 25.8.-31.12.1988. Toim. Esko Häkli. Helsingin yliopiston kirjasto, 119-136.
Heikkilä, T. (2010). Painoa sanalle – Ensimmäiset Suomea varten painetut kirjat. Kirjallinen kulttuuri keskiajan Suomessa. Toim. Tuomas Heikkilä. Historiallisia tutkimuksia 254. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2010, 350-366.
Heikkilä, T. (2012). Turku – keskiajan Suomen kirjallinen keskus. Turun tuomiokirkon suojissa: Pohjoinen hiippakuntakeskus keskiajan ja uuden ajan alun Euroopassa. Toim. Räsänen, Marika, Välimäki, Reija & Kaartinen, Marjo. Historia mirabilis 8. Turun historiallinen yhdistys, 19-42.
Häkli, E. (1991). Bartholomeus Ghotan. Suomen ensimmäisen kirjan painaja. = Bartholomäus Ghotan, der Drucker des ersten Buchs für Finnland. Helsingin yliopiston kirjasto
Oramo, I. (2005). Latinankielinen kirkkolaulu ja sen lähteet. Muhi – Musiikinhistoriaa verkossa, Taideyliopiston Sibelius-Akatemia. Verkkoaineisto https://muhi.uniarts.fi/latinankielinen-kirkkolaulu/ (luettu 27.6.2022).
Parvio, M. (1988). Ensimmäiset Suomea varten painetut kirjat. Kirja Suomessa. Toim. Esko Häkli. Helsingin yliopiston kirjasto, 61-70
Parvio, M. (1973). Missale Aboense tieteellisenä tutkimuskohteena. Turun historiallinen arkisto 28, 113-130.
Perälä, A. (1996). Typografinen aineisto ja sen tutkimus. Kirjahistoria. Johdatus vanhan kirjan tutkimukseen. Toim. Tuija Laine. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 647. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 73-128