Poimintoja
Jyväskylän yliopiston kirjaston hallussa olevassa, pergamentille painetussa Missale Aboensessa on 498 sivua, siitä siis puuttuu 34 sivua. Jyväskylän Missalesta puuttuvat mm. molemmat varsinaiset kuvasivut, eli puupiirroksin kuvitetut alkusivu sekä sivu 248, jolla on koko sivun täyttävä ristiinnaulitunkuva.
Irrallisista, voutien tilikirjojen kansimateriaaleina säilyneistä pergamenttilehdistä koottu Jyväskylän kappale sisältää useita kauniita, siistejä ja lähes turmeltumattomina säilyneitä sivuja. Osa pergamenttilehdistä taas on huonokuntoisempia. Mustuneet ja palaneet reunat kertovat lehtien olleen jossain vaiheensa kosketuksissa tulen kanssa, ja aika on jättänyt jälkensä lehdille pienempinä ja isompina reikinä ja repeäminä sekä likakerroksina. Pergamenttilehtien uusiokäytöstä taas kielivät lukuisat voudinmerkinnät, liitujäljet sekä lehtien taitokset ja leikkaukset.
Inkunaabelit, eli ensimmäiset painetut kirjat, jäljittelivät käsikirjoitusten tyyliä. Teksti kirjoitettiin kahdelle palstalle ja koristeltuja alkukirjaimia ja punaväriä käytettiin tekstin jäsentelyssä, sillä kappaleenvaihdot eivät vielä olleet käytössä. Painetussa tekstissä käytettävät fontit jäljittelivät nekin käsikirjoitusten goottilaisia kirjaimia.
Missalen tekstissä on käytetty väreinä mustan lisäksi sinistä ja punaista. Varsinainen leipäteksti painettiin ensin mustalla, ja sen jälkeen rubriikit, eli otsikot, punaisella. Goottilaisella tekstuuralla painettua tekstiä on rytmittämässä myös suurempia käsin lisättyjä punaisia ja sinisiä unsiaali-alkukirjaimia. Unsiaali on 200-luvulta 800-luvulle käytetty majuskelikirjaimisto, eli se sisälsi vain suuraakkosia eikä lainkaan pieniä kirjaimia.
Pergamentille painettu teos oli arvokas esine, joten sen kunnosta haluttiin pitää hyvää huolta esimerkiksi ompelemalla lehtiin tulleita reikiä umpeen.
Kuva sivulta 32.
Jyväskylän Missalessa kiiltää myös kulta. Kultausta on käytetty varsinkin miniatyyrikuvissa, jotka koristavat muutamia suuria initiaaleja, mutta tässä on kullattuna itse kappaleen aloittava alkukirjain. Kultauksen alla on lisäksi käytetty gessoa, kipsimassaa, joka kultauksen alle muovailtuna antaa alkukirjaimelle kolmiulotteisen vaikutelman.
Keskiaikaisissa kirjoissa ei käytetty sivunumerointia, mutta kirjansitojan työn helpottamiseksi käytössä olivat mm arkintunnisteet. Kirjan vihkot nimettiin ensin aakkosten mukaan ja sitten vihkon arkit numeroitiin. Kuvassa kolmas arkki vihkosta A.
Suuriin alkukirjaimiin sisällytetyt miniatyyrikuvitukset visualisoivat messun sisältöä.
Koristeelliset alkukirjaimet on Missaleen painettu puupiirroksina ja maalattu painamisen jälkeen käsin. Värien lisäksi käytettiin varsinkin arvokkaimmissa pergamenttilaitoksissa lehtikultaa.
Alkukirjain A
Ad te leuaui animam meam
Sinun tykösi, Herra, minä ylennän sieluni (Ps. 25:1)
Paksuja pergamenttilehtiä kierrätettiin ja käytettiin myöhemmin muihin tarkoituksiin. Liian suuresta lehdestä saatettiin leikata ylimääräistä pois, kuten on käynyt tälle Missalen sivulle.
Alkukirjain A
Ad te leuaui animam meam
Sinun tykösi, Herra, minä ylennän sieluni (Ps. 25:1)
Paksuja pergamenttilehtiä kierrätettiin ja käytettiin myöhemmin muihin tarkoituksiin. Liian suuresta lehdestä saatettiin leikata ylimääräistä pois, kuten on käynyt tälle Missalen sivulle.
Alkukirjain D
Dominus secus mare galilee vidit duos fratres Petrum & Andream
Herra kutsuu kalastajaveljekset Pietarin ja Andreaan opetuslapsikseen (Matt. 4:18-20)
Esimerkkejä voudintilikirjojen kansilehtinä palvelleista pergamenttisivuista. Ruotsinkielisistä merkinnöistä nähdään millä alueella ja minä aikana verohallinto on ottanut kyseiset pergamenttifoliot uusiokäyttöön.
Lehdet käännettiin ylösalaisin, jotta saatiin enemmän tilaa merkinnöille. Pergamentin alkuperäistä tekstiä saatettiin myös pyyhkiä pois muutama rivi lisätilan saamiseksi.
Cantus ferialis – Per omnia secula seculorum
Missale Aboense sisältää runsaasti punaiselle neliviivastolle käsin kirjoitettuja sävelmiä, sillä nuottien painaminen ei vielä ollut teknisesti mahdollista. Myös nuottiviivasto lisättiin käsin jokaiseen messukirjan kappaleeseen erikseen. Sävelmien valinta ja kirjoittaminen jäi messukirjan käyttäjän tehtäväksi, minkä ansiosta jokaisesta messukirjan kappaleesta tuli sävelmistönsä osalta ainutlaatuinen.
Bartholomeus Ghotanin kirjanpainajamerkki sivu 516
Ghotanin kirjanpainajamerkki esiintyy ensimmäistä kertaa Missale Aboensessa. Merkissä näkyy keskellä Ghotanin vaakuna, jota kannattelevat aarnikotka (eli griippi) ja leijona jaloissaan mytologisia koiria. Tiedot kirjanpainajasta, painopaikasta ja -vuodesta sijoitettiin teoksen loppuun, kuten tässä kirjanpainajamerkin yläpuolella.
Lähteet
Audejev-Ojanen, P. & Saikkonen, K. (1988). Kirja keskellä Suomea: Suomalainen kirja 1488-1988 : näyttelykokonaisuus : Jyväskylän yliopisto Seminarium 2.5.-10.7.1988 (S212 ja S203), 2.5.-31.12.1988 (S110). Kirja keskellä Suomea -näyttelytoimikunta.
Havu, S. (1988). Suomalaisen kirjan tyylihistoria. Kirja Suomessa: Kirjan juhlavuoden näyttely Kansallismuseossa 25.8.-31.12.1988. Toim. Esko Häkli. Helsingin yliopiston kirjasto, 119-136.
Heikkilä, T. (2010). Painoa sanalle – Ensimmäiset Suomea varten painetut kirjat. Kirjallinen kulttuuri keskiajan Suomessa. Toim. Tuomas Heikkilä. Historiallisia tutkimuksia 254. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2010, 350-366.
Häkli, E. (1988). Bartholomeus Ghotan. Suomen ensimmäisen kirjan painaja. Kirja Suomessa: Kirjan juhlavuoden näyttely Kansallismuseossa 25.8.-31.12.1988. Toim. Esko Häkli. Helsingin yliopiston kirjasto, 53-60.